Muistan, miten nuorena tyttönä laadittiin vaikka millaisia sääntöjä sosiaalisissa suhteissa selviytymiseen ja kiemurteluun. Niihin kuuluivat vanhat kunnon "kaverin exään ei kosketa" ja "kaverin ihastusta ei pokata". Niistä ehdottomin oli tottakai "varattuun ei kosketa". En oikeastaan ole koskaan ymmärtänyt näitä sääntöjä. En silloin enkä myöhemminkään.

Minusta kaikkinaisen yhdessäolon on perustuttava ensisijaisesti haluun olla yhdessä. Ei minkäänlaiseen pakkomentaliteettiin. Sama juttu, mitä tulee toisen ihmisen pokaamiseen tai viettelyyn. Paras pelaaja voittaa.

En kylläkään olisi valmis pokaamaan läheisen ystävän ihastusta tai viettelemään hänen puolisoaan. En edes vastaisi hänen puoleltaan mahdollisesti tulevaan aloitteeseen. En vain tekisi niin ystävälle.

Kaverille voisin tehdä. Tuttavalle täysin asiaa harkitsematta. En minä ala elää elämääni varoen, etten huomaamattani tallo jonkun toisen varpaille. Pitäkööt itse huolta omista varpaistaan tai hankkikoon sellaiset kengät, ettei tasajalkaa niillä hyppiminenkään tekisi vaikutusta.

Tahdon uskoa, että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itse omista teoistaan ja valinnoistaan. Jos minä en koskisi varattuun, se varattu koskisi johonkuhun muuhun. Miksen siis saisi nauttia siitä, että tuo kyseinen varattu haluaa koskettaa juuri minua ja minä juuri häntä? Minä en etsi varattuja miehiä. Tai ylipäänsä miehiä. Jos tiedän, että mies, josta olen kiinnostunut, elää parisuhteessa, en tee aloitetta. En osoita minkäänlaista kiinnostusta. Jos hän taas tekee aloitteen, voin vastata siihen. Hän on valintansa tehnyt.

Tässähän on tottakai kyse suhteestani naimisissa olevaan mieheen. Olen miltei alusta saakka tiennyt miehen olevan naimisissa. Olen itsekin naimisissa, mutta en nyt ota sitä tässä lainkaan huomioon. Olen tiennyt yhtä kauan, että hänellä on kaksi yhteistä lasta vaimonsa kanssa. Tiedän, että mies on onnellinen avioliitossaan eikä hän halua sen päättyvän. Hän ei halua eroa, hän ei ole rakastunut minuun. Tässä on kyse vain ja ainoastaan seksistä, halusta ja halutuksi tulemisesta.

Hän ei saa vaimoltaan seksiä kuin suunnilleen kerran kahdessa kuussa. Jollekin tämä saattaa riittää. Minulle ei eikä hänellekään. Joku sanoo, ettei se ole syy pettää ja niin sanon minäkin. Pelkkä fyysinen tarve on paskapuhetta, jota käytetään tekosyynä. Minun nähdäkseni kyseessä on pikemminkin kokonaisvaltainen hellyyden ja läheisyyden puute. Tätä ei saa omasta kädestä, toisin kuin sen puhtaan fyysisen tarpeen tyhjentyä.

Onko avioliitossa jotakin vikaa, jos on haettava hellyys ja läheisyys, fyysinen hyväksyntä, jostakin toisaalta? Minun mielestäni on ja pahasti. Tämän kyseisen miehen mielestä hänen liittonsa on muutoin onnellinen. Minä en osaa asiaa sen enempää kommentoida. En tunne olosuhteita juurikaan. Enkä välitäkään tuntea. Miehen avioliitto ja sen mahdollinen onnellisuus ei kuulu minulle millään tavalla.

Minua ei kiinnosta toisen ihmisen parisuhde. Omassani on riittävästi purtavaa. En koe tekeväni mitään väärin tämän miehen vaimoa kohtaan. Omaa aviomiestäni kohtaan mahdollisesti, mutta en sitäkään jaksa surra. Tässä avioliitossa on jo niin paljon pahoja asioita, ettei yksi seksisuhde sen ulkopuolella merkitse enempää kuin teelusikallinen suolaa valtameressä.

Olisinko vihainen naiselle, joka veisi minun mieheni? En todellakaan. Toivottaisin onnea ja menestystä. Olisi kiva, jos joku veisi aviomieheni pois. Olisinko vihainen, jos saisin Opettajan ja joku nainen veisi hänet minulta? En. Olisin murtunut, olisin pettynyt ja surullinen. Mutta en vihainen. On haluttava olla yhdessä. Ilman halua ei pidä olla yhdessä. Se sama oikeus on suotava molemmille osapuolille.

Tärkeintä on, että kaikki ovat onnellisia. Joskus se vaatii sellaisten asioiden tekemistä, joista joku toinen ei pitäisi. Ja silloin ne asiat on tehtävä salassa.