Olen onnellinen ihminen. Ja olen ehdottomasti taipuvainen pitämään itseäni onnekkaana. Elämäni on täynnä ihania ihmisiä, joita rakastan. Toki olemassa on myös ei-niin-kivoja ihmisiä, mutta heillä ei ole merkitystä. Minulla on unelmatyö maailman parhaassa työpaikassa, jossa jopa pomot ovat loistotyyppejä. Taloudellisesti tulen oikein hyvin toimeen eikä minun tarvitse laskea jokaista käyttämääni senttiä. Minulla on oma koti kaikkine tarpeellisine varusteineen ja kokonainen liuta kaikkea, mitä ihminen ei oikeastaan edes tarvitse.

Minulla on aviomies. Minulla on kaksi täydellistä lasta.

Sen lisäksi minulla on maailman paras ystävä. Miespuolinen. Minulla on toinenkin miltei yhtä hyvä ystävä. Miespuolinen. Ja olen rakastunut entiseen opettajaani ja minulla on suhde naimisissa olevan miehen kanssa. Siinähän se jo alkaakin pääpiirteissään olla. Miehiä minun elämässäni riittää.

Tässä kohtaa on rehellisyyden nimissä mainittava, että minun ja aviomieheni suhde on ollut viimeiset neljä vuotta pelkkää yhteistä vanhemmuutta. Miehelläni oli ensimmäinen avioliiton ulkopuolinen suhde noin neljä ja puoli vuotta sitten. Minä rakastuin silloiseen opettajaani kolme vuotta sitten. Tästä opettajasta en tunnu pääsevän eroon ja joskus tuntuu, että kaikki muut miesseikkailuni ovat pelkkiä turhia yrityksiä unohtaa hänet.

Miksemme eroa aviomieheni kanssa? Tässä kohtaa homma alkaa käydä hämäräksi ja minun on pakko sanoa, etten todellakaan tiedä. Kerran olemme muuttaneet erillemme, kerran täyttäneet eropaperit. Asuimme viisi viikkoa erillämme, kunnes mies palasi kotiin. Eropapereita ei koskaan lähetetty. Ne vain lojuivat täytettyinä hyllyllä, kunnes eräänä siivouspäivänä heitin ne pois.

Aviomieheni olisi varmasti hyvä puoliso. Jollekin muulle kuin minulle. Minä saan hänestä esiin sen kaikkein huonoimman puolen. Sen, joka huutaa, heittelee tavaroita, lyö minua ja kohtelee epäkunnioittavasti muiden edessä. Joskus hän toki on myös hellä, huomioonottava ja varsin miellyttävää seuraa. Rakastanko häntä? En. En ainakaan usko. Mutta tiedän rakastaneeni ja rakastavani yhä sitä miestä, jonka kanssa aikoinaan naimisiin menin. Miestä, jonka kanssa päätin perustaa perheen. Mihinhän minä hävitin hänet?

Jaa-a. Nyt te tiedätte tilanteesta jotakin. Pintaraapaisu minun elämääni.